Äitini vietti syntymäpäiviään maaliskuun alkupuolella. Olin jo aiemmin päättänyt tehdä itse jotain ja kun noita virolaisia villoja on jonkun verran kertynyt. Tässä muutaman vuoden takainen hankinta:
Noin 100 g liukuvärjättyä villaa.
Tämän tiedon (Nm 7\2) perusteella etsin puikkovahvuuden, mutta käytin huivissa sitten paksumpia.
Perinteisellä menetelmällä vyyhdiltä kerälle.
Aika punaruskeaakin oli okrankeltaisen lisäksi vyyhdillä.
Ja sitten aika tummanruskeaakin.
Kerällä!
Kyselin apua ystäviltä mallihuiviksi ja valikoin Ravelryn ehtymättömästä (?) tarjonnasta mielestäni mukavan näköisen ja sopivan pienen kokoisen huivimallin (passione amorosa), jota voi toki kasvattaa, mikäli lankaa riittää. Huivi valmistui ihan sopivasti juuri äitini oikeana syntymäpäivänä.
Ennen pingoitusta.
Lähikuva.
Pingoituksessa, ei oikein löytynyt riittävän isoa patjaa ja toisaalta en osannut pingoittaakaan kovin hyvin. Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen...
Saaja oli tyytyväinen ja iloinen, koko on juuri sopiva.
Huivi lämmittää harteita ja toisaalta sen saa kietaistua vaikka kaulaan.
Värien vaihtuminen on aika kaunista, tuo tummin värikohta ei haittaa lainkaan, vaikka sitä keriessä mietinkin.
Tämäkin blogiartikkeli oli keskeneräisenä tallennettuna. Olen tainnut aloittaa tämän maaliskuussa 2014. Varmaan olisin jotain enemmänkin kirjoittanut ja kertonut esimerkiksi neulomisesta, mutta nyt en saa palautettua projektia mieleeni... Tietoja, kuten siis huivin painoa, en myöskään löydä. Yleensä kirjaan ne käsityövihkooni, mutta tuolloin kaiketikin olen vain merkannut ne ylös johonkin irtopaperiin ja sitä en nyt tähän hätään löytänyt. Eikä ihme. Olen laiminlyönyt käsityönurkkaani jo liian kauan... Mutta nyt siihen on tulossa muutos. Into käsitöihin on taas palannut ja syksyn ompelukurssillekin ilmoittauduttu (20.8.). Valmistuneita blogattavia on vielä jonossa, kunhan saan kuvat siirrettyä ja tiedot palautettua mieliini.
Kommentit