"Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen."
1953491.jpg

On kyllä ollutkin sellainen tunne, että on syksy ja synkkää, alavireistä meininkiä ja tehottomuutta. Herkkää mieltä ja äkkipikaisuutta. Tänään katsoin taas kerran itseäni kokovartalopeiliin ja mietin, miksen oikeasti tee mitään. Puhun vain ja meinaan. Keskivartalon pussukka on ja pysyy, elopaino ei laske kuin ajoittain ja palaa sit taas "normaaliin" ylipainoon. Äsken oli jumppa ja sielläkin sain kokea keskikropan tehottomuuden. Ei oo tosi miten ei jaksa tehdä vatsiksia. Niin pieniä liikkeitä. Mutta kun ei vain nyt jaksa! Positiivista tässä on se, että kunhan vain jaksan käydä jumpassa ja liikkua, tulee kuntoni kohenemaan huomattavasti.
Kohoaisiko tässä samalla mieliala.