Päätin kuitenkin, ehkä hieman yllättäen ja pienestä päähän pistosta lähteä Kansalaisopiston Kuntojumppaan. Minähän en ole missään nimessä mikään jumppaihminen, ennemmin harrastaisin joukkueurheilua ja peruskuntosalilla ähertämistä rehellinen hiki naamassa ja kainaloissa, ja ehkä vielä pierun hajussa. Nyt tuli kokeiltua jumppakin pitkästä aikaa, edellinen sellainen oli aerobic v. 199-jotain eli kauan aikaa sitten. (siellä juuri havaitsin, että se ei ole minun juttuni..) Mutta kun aikaa kuluu, enkä näemmä saa peffaani raahattua tatamille ja/tai kuntosalille, pitää kokeilla tällaistakin. Jos aika olisi muuttanut jotain.. No ei se oikeastaan. Inhosin askelsarjoja, etenkin kun selkeästi olin ainoa, joka ei kyseisiä sarjoja ole aikaisemmin tehnyt ja putosin kärryiltä ("Nyt Mambo ja siihen perään Jenkka" -wtf?).
Toinen asia, mikä hiukka häiritsi, oli polvieni heikko tila. Ne (rustokulumineen) kipeytyivät pahasti kyykyissä ja oli pakko ravistella ja lepuuttaa koipia välillä. Eikä nämä samaiset nivelet oikein nauttineet konttausasennossa tapahtuvista jalannostosarjoista, ensi kerralle tarttee ottaa lentopallopolvisuojat mukaan. Niin, aion tosiaan mennä vielä, vaikka en nyt satasella tykännytkään. Periksihän en heti anna. Aerobicissakin kävin silloin vuonna miekka ja kirves vissiin toiseksi viimeiseen kertaan asti. Nih. Ja tulihan siellä hiki naamaan ja kainaloihin. Ja jano. Ja varmaan joku pieraisikin, vaikka kukaan ei myönnä.
Muoks 11.9.08: Jäipä mainitsematta valmiiksi kipeät ranteet, jotka eivät meinanneet kestää konttausasennossa kevyttä nojaamista. Ja tänään torstaina olo on yllättävän vetreä. Odotin järkyttävää lihaskipua... Tunnen tehneeni jotain, mutta se ei estä mitään normaaleja toimintoja.
Eilen keskityin ehkä liikaa negatiivisiin asioihin merkinnässäni. Pysyin kuitenkin hyvin mukana laukka-askelsarjoissa, marssissa (jee!) ja kaikissa mattoliikkeissä, vaikka vatsalihakset huusivat hoosianna viimeisissä osuuksissa ja oli pakko relata parin noston ajan. Mielestäni jumppa jäi kokonaisuutena plussan puolelle. -on vain niin paljon helpompaa valittaa...
Toinen asia, mikä hiukka häiritsi, oli polvieni heikko tila. Ne (rustokulumineen) kipeytyivät pahasti kyykyissä ja oli pakko ravistella ja lepuuttaa koipia välillä. Eikä nämä samaiset nivelet oikein nauttineet konttausasennossa tapahtuvista jalannostosarjoista, ensi kerralle tarttee ottaa lentopallopolvisuojat mukaan. Niin, aion tosiaan mennä vielä, vaikka en nyt satasella tykännytkään. Periksihän en heti anna. Aerobicissakin kävin silloin vuonna miekka ja kirves vissiin toiseksi viimeiseen kertaan asti. Nih. Ja tulihan siellä hiki naamaan ja kainaloihin. Ja jano. Ja varmaan joku pieraisikin, vaikka kukaan ei myönnä.
Muoks 11.9.08: Jäipä mainitsematta valmiiksi kipeät ranteet, jotka eivät meinanneet kestää konttausasennossa kevyttä nojaamista. Ja tänään torstaina olo on yllättävän vetreä. Odotin järkyttävää lihaskipua... Tunnen tehneeni jotain, mutta se ei estä mitään normaaleja toimintoja.
Eilen keskityin ehkä liikaa negatiivisiin asioihin merkinnässäni. Pysyin kuitenkin hyvin mukana laukka-askelsarjoissa, marssissa (jee!) ja kaikissa mattoliikkeissä, vaikka vatsalihakset huusivat hoosianna viimeisissä osuuksissa ja oli pakko relata parin noston ajan. Mielestäni jumppa jäi kokonaisuutena plussan puolelle. -on vain niin paljon helpompaa valittaa...
Kommentit