Sain viimeinkin eilen käytettyä saumuriani (no ok, pari päivää sitten saumuroin puuvillakankaan reunan, kun ajattelin pestä sen ennen ompelemista)! Leikkasin juuri silittämäni 3 harsoa (from USA) kunkin neljään osaan ja saumuroin 2 leikattua sivua. Langanpäät pujottelin reunaompeleeseen ja taisin tehdä vielä solmun päähän, ainakin suurimpaan osaan. Näistä tuli suupyyhkimiä (eli kestoservettejä) meidän muksuille ja miksei vähän aikuisillekin. Tarkoitus on vielä pestä ne 95 asteessa, kaiken varalta. Kuvia lienee turha laitella.

Toinen valmistunut (no langanpäitä roikkuu vielä) käsityö on varmaan vuosi sitten aloittamani seiskaveikan tuhoamistyö. Alun perin oli tarkoitus käyttää niitä vähän hassumman värisiä lankoja pieneen peitteeseen  Herätyskellolle tai vaunuihin makuu-/istuinaluseksi. Ei siitä kovin nätti tullut, värienkin vuoksi, joten nyt se taitaa päätyä itselleni autoon peffan lämmikkeeksi. Ja koska Herätyskellokin on jo aika iso (16kk). Meidän tuontikaarassamme kun ei ole istuinlämmitystä. Käytin neuleessa aina oikein, o,n ja helmineuletta. Viimeksi mainittua oli suurin osa. Ja kun se ei ollut niin tarkkaa niin tulihan sinne osioita, joissa neuleessa on virheitä (kuten helmineuleesta tulikin joustoa neulottuani kaksi perättäistä silmukkaa oikein tai nurin). Ajattelin nyt että jos ompelisin sen toiselle puolelle vielä jonkin kankaan, se kestäisi ehkä paremmin autokäyttöä. Syy miksi päätin saada tuon kestoneuleen valmiiksi on vasta ostamani hahtuvat ja tarve neuloa pojalle uusia vaippahousuja. Niin ja kun ne 5.5 puikot olivat juuri tuossa työssä käytössä... En ole vielä päässyt aloittamaan hahtuvia (mukailtu ruskovillan ohje 4, kestovaippainfon sivuilta), sillä tässä on ollut muutakin tohinaa.

Koirafanimme aloitti siis esikoulun maanantaina 11.8. Kyllä oli äitistä jännää! Ja kuulemma isistäkin! Matka on 8.5 km, joten se kuljetaan bussilla ja meidän tapauksessamme vielä vuorobussilla, sillä tyttäremme on ainoa, joka täältä päin tulee kyseiseen esikouluun. Ei siis kannata järjestää erillistä yhteiskuljetusta. Menimme yhdessä bussilla alakoululle, jossa eskarilaisilla on ihan oma sisäänkäynti ja leikkipiha. Sisällä lapset etsivät omat paikat kengille, takille ja hatulle/hanskoille. Ja luokassa tietenkin itselleen. Nyt kun on kyse esikoisen ensimmäisestä "koulu"päivästä, se tuntui äidistä ihan huimalta. Koko ajan piti katsella, miten se meidän tyttö istuu pulpetissa. No vähän vilkuilin muita luokkalaisia (luokalla on 19 lasta kaikkiaan, joista 10 poikaa). Esikouluopettaja on sangen mukava nainen ja hänellä on kaksi avustajaa, naisia hekin. Yhteisen aamunavauksen jälkeen opettajalla oli vielä lyhyesti asiaa kaikille vanhemmille mm. bussikyydeistä ja varavaatteista ja sitten sai lähteä. Päivä alkoi klo 9 ja kesti yhteen. Hain Koirafanin myös eli tulimme yhdessä bussilla kotiin. Päivä oli mennyt hyvin, mutta leikit kuulemma olivat olleet vähän tylsiä. Johtuu varmasti siitä, että vielä ei kaverisuhteita ole oikein koulussa päässyt muodostumaan ensimmäisen päivän aikana..

Tässä Koirafanimme pukemassa ensimmäisenä esikouluaamuna. Taustalla häärää ihmeissään Herätyskello.
1825465.jpg

Seuraavana päivänä esikoinen muutti mielensä ja halusikin mennä jo ihan yksin bussilla. Sydäntä ihan kylmäsi katsoa, kun pienen pieni esikoululainen kiipesi isoon bussiin ja katosi sinne. Ikkunasta näkyi vain pieni pala hattua. Eilen olikin jo löytynyt uusi kaveri, kaima, mikä tekee asiasta hiukan hassun. Ja siihen lisäksi, että tämä Kaima on meidän naapurin lasten serkku, joten häntä varmaan näemme joskus muutenkin. Leikit olivat jo sujuneet toisella tapaa kiitos leikkikaverin.

Kolmas koulupäivä alkaa vajaan kahden tunnin kuluttua ja pieni koululainen on jo noussut ylös. Bussi tosin lähtee täältä jo noin 8.20, joten ihan hyvä olla jo ylhäällä.

Kaikille (esi)koululaisten vanhemmille oikein mukavaa koulunaloittamisaikaa!