Päätin ryhdistäytyä digiajan tuomassa laiskuudessani ja tilata kasan aitoja valokuvia. Anoppikin on pari kertaa kysellyt lastenlasten kuvien perään. Valitsin aimo kasan (160 jotain) kuvaa ja ryhdyin lataamaan niitä palvelimelle. Välillä kävin ruokapatojen äärellä, sillä alkoi jo tuo lounasaikakin painaa päälle. Tulen sitten yhdeltä hämmennyskerralta takaisin koneelle ja kas vain! Joku (Kuopus?) oli käynyt ohimennen klikkaamassa konetta ja kaikki valitut kuvat (eli siirtymässä olleet) olivat kadonneet kuin ruhka tuuleen! Voihan argh ja murh! Meni kyllä oikeasti kiroilun puolelle ja minä en kiroa muulloin kuin kovassa kivussa ja hermojen totaalisesti petettyä..

Eikun uusimaan hommaa... Nyt tein sitä paloissa eli siirsin pienemmissä erissä kuvia. Kärsivällisyys päättyi tosi äkkiä ja päädyin siirtämään isomman köntän kerralla (ja jännittämään siirtyvätkö) sekä jättämään homman osin kesken. Eli tilasin vähemmän kuvia kuin aioin. Harmi sinänsä, kun postimaksut kuitenkin ovat samat.

Mutta mikä on sinun tapasi hoitaa kuvien muuttaminen paperisiksi? Teetkö aika ajoin kuvatilauksia vai isoja eriä kerralla epätoivoisena kuten minä? Entä kun rästissä on vuosia, mistä lähtisit liikkeelle? Nykyajasta vai siitä, mihin jäit joskus aikanaan?

Tässä suossa tarpoen...