Lapsina, mie ehkä 6 tai 7 ja isosisko sen 3½ vuotta vanhempana, kerroimme toisillemme iltasadun ennen nukahtamista. Joka toinen ilta oli minun vuoroni aloittaa. Olin nuorempana aika "huono" keksimään satuja, joten lähes aina, kun sisko aloitti ja minä olisin ollut vuorossa seuraavana, leikin, että olin jo nukahtanut. Aika ketkua.

Kerran koulussa kirjoitin siskoni kertoman sadun äidinkielen tunnilla aineeksi. Pientä petkutusta sekin, mutta en ymmärtänyt hävetä sitä ennen kuin isompana. Siskolleni kyllä kerroin, että näin tein, mutta mielestäni hän ei ollut asiasta suuttunut. Liekö jopa mielissään?

Edellisessä kirjoituksessa kerroin äidin lukeneen meille iltasatuja. Hän kertoi niitä myös ulkomuistista ja varmaan keksikin toisinaan. En kyllä muista milloin hän lopetti niiden kertomisen tai lukemisen. Olen varmaan ollut koulussa kuitenkin.