Esittelen ensin työ, johon minä ostin langat, mutta jonka äitini toteutti. Malli on Ullaneuleesta Menninkäinen-haalari, josta langan kirjavuuden vuoksi jätettiin hihojen koristekuvioinnit pois. Minulle jäi vetoketjun kiinnitys ja sekin on siis edelleen osittain tekemättä!

Lankojen tarina onkin hauska! Ostin vuosi...toista sitten Joensuun käsityömessuilta (muistelen) Angorinan värjäämää angoralankaa vyyhden, jossa oli noin 185 g lankaa. Tuota lahkeissa ja hihoissa keskivaiheilla olevaa lankaa siis. Bongasin netistä ohjeen ja innostuin. Muistin sitten vain lankakauppaan mennessä langantarveen väärin, ja ostin yhden 50 g:n kerän valkoista angoralankaa. No, äitini soittelee jossain vaiheessa neulomistaan, että kuules tytär, ei tämä lanka millään riitä ja että katselin ohjetta ja siinähän lukee 300 g lankaa! OHO, 100 g:n vaje! Onneksi miula oli tallessa angorinan yhteystiedot ja kirjoittelin hänelle s-postia.

Angorina vastasi, kiitos kovasti!, ja ehdotti tapaamista lähialueella oman reissunsa yhteydessä. Toinen hänen mukanaan olevista vyyhdeistä päätyi kassiini (kamalan halvalla, ISO kiitos siitäkin!) ja sitten villapukuun. Hän epäili värien yhteensopivuutta, mutta hienostihan nuo istuvat! Ruskea on ihan samaa, ja kun mukana on vihreääkin, niin mikäs siinä. Kovin pitkältä tuo keskiosa vaikuttaa, mutta kunhan saisin vetoketjun kiinni, niin sitten sovitukseen. Pesin jo haalarin ja huuhtelin etikkavedessä, sillä vihreää kuulemma tartui neulojan sormiin.

Lämmin kiitos äidilleni isosta urakasta!

(Ruusun sain eilen anopilta ja apelta, mutta sopii tähän kiitoskuvaan hienosti.)

 

Seuraavaksi omaa neulettani. Kolmatta kertaa aloittamani tyttären villapaita! Se on nyt jo hieman pidemmällä. Ohje on nyt saatu neuletapaamisessa ystävältä lainatusta MODAsta (nro 1/2006). Ohjeen pusero on neulottu kaksinkertaisella langalla, joten se käy aika hyvin tämän langan ja sopivan puikkokoon kanssa (5.5 mm sileällä, 4 mm taisi olla resorissa, kun efektilanka mukana), otin vain isomman koon mitat. Jospa se tällä kertaa valmistuisikin! Seuraavaksi tartis päätellä vähän kädenteitä varten silmukoita ja neuloa etu- ja takakappale erikseen.

 

Kuva otettu 12.2.

Kuvaa ei nyt ole yhdestä keskeneräisestä, siis niistä villahousuista, jotka olen aloittanu tyttärelleni ainakin 5 vuotta sitten. Toinen lahje on yli puolivälin ja mietin, että niistä saattaisi saada pojallekin vielä housut. Mutta kun käytän jo villahousuja vaippojen kanssa ellei käytössä ole taskuvaippa, ja sitten villapukua muuten ulkoillessa toppapuvun alla, ei varmaan villahousuille olisi sellaista käyttöä. Ehkä niistä tulee kuitenkin säärystimet.

Ja mielessä on taas uusia neuleprojekteja... ja kuulemma äidille ja anopille saisi samanlaiset kännykkäpussukat tehdä, juu. Onneksi ovat nopeat.