Sairaudet eivät tunnu katoavan perheestämme. Tytär sai tiistaina antibiootit sekä yskänlääkettä, ja eilinen oli  viimein kuumeeton päivä. Tänään siis kouluun. Pysäkillä bussia odottaessamme neiti oksensi kasan limaa... Keskustelimme aikamme ja annoin luvan kouluun, sillä yskiminen tuntui loppuvan limaoksuun. Vannotin häntä heti sanomaan opettajalle, mikäli olo huononee tai ei muuten enää jaksa olla koulussa. Menisin sitten hakemaan. Saas nähdä. Nuha on ainakin helpottamaan päin.

 

Eilen kuopus kehitti taas kuumeen parin päivän normaalilämpöjen jälkeen. Yskä tuntuu hakkaavan kipeästi keuhkoputkissa ja nenästä tulee räkää reilusti. Eilinen päivä olikin varsinainen kiukuttelujen ja äidissä roikkumisen päivä. Eikä tietty ihme, kun olo on kurja.

 

Eikä tämä äippäkään vielä selvillä vesillä ole. Räkää muodostuu yhä reilunpuoleisesti, yskä riipii putkistossa ja nostattaa "kivoja" limapalleroita suuhun. Kurkku on lievästi vielä ärtynyt, tosin yskäkin varmaan sitä ärsyttää. Kuumeiselta oma olo ei ole vielä tuntunut, mutten ole mitannutkaan. Se on mitä on. Mukavan efektin tähän tuo alkava allergiakausi. Kuka se on taas unohtanut kaivaa nenäsumute- ja silmätippareseptit ajoissa kansiosta ja tarkistaa niiden voimassaolon?

 

Unohtui siinä tohinassa aprillipäiväkin. Tänä aamuna selasin lehden ja helpostihan tuo pila löytyi. Mannerheim-elokuvan kuvaukset muka oltaisiin aloitettu eilen ja niitä olisi voinut katsoa isolta "skriiniltä" torilla. Paikalliset sponsorit olisivat ottaneet rahat pois urheilulta ja siirtäneet kulttuuriin. Nauru

 

Ja tähän parin viikon huvin päälle pitäisi jaksaa järjestää lauantaina pienimuotoiset kekkerit, kun Herätyskellon täyttää 2 vuotta. Kutsuttu on vain mummot ja papat sekä tässä kaupungissa asuvat kummivanhemmat. Eiköhän sitä jaksa sellaiset juhlat pitää, kun maanantaikin meni (sumussa) liki itsestään (ibuprofeiinin voimin).