Ainakin tänä aamuna tuo nukkuminen maittoi, ja maistuisihan se muutenkin, kun niiiin usein joutuu heräämään kesken unien. En turhaan nimennyt kuopusta Herätyskelloksi. Aamut alkavat  jopa klo 5 yleensä juttelulla omassa sängyssä. Sitten seuraa valojen välkyttely, jos kukaan ei ole puheisiin reagoinut (harvoin siis itkee aamulla) ja jos sekään ei auta, hän tulee taputtelemaan minua ja jos mie en reagoi siirtyy poika isänsä kimppuun. Tänä aamuna nautin harvinaista herkkua nukkuen yhdeksään.. Aina välillä joku oli kainalossa, suukotteli tai taputteli tai pomppi päällä, mutta yleisesti ottaen nukuin kuitenkin melko hyvin.

Onkin parempi olla pirteänä sillä tänään jatkuu grafiikan kurssi. Eilen piirsin kuparilevylle kauran. Tänään se hapotetaan ja pääsen varmaan painamaan. Joulukorttikuva-aihehan se, mutta soveltunee elokuiseksi tervehdyskortiksikin. Aloitin myös joutessani kaivertamaan samaa kuvaa linolevylle. Kun sitä odotteluaikaa kuitenkin on.

Olin eilen niin väsynyt, että kamera ei ollut mukana! Tänään se on otettava, jos mielin tallentaa mitään kurssin annista. Varnissan kiinnityspolttokin olisi ollut hyvä aihe. Kuten muutkin työvaiheet.