Lähes vuosi sitten sain lahjakortin tähän paikkaan ja tänään oli aika käyttää se.

 

 

Olin paikalla lähes puoli tuntia aikaisemmin kuin mitä varaukseni oli, mutta se ei haitannutkaan, sillä siellä ei ollutkaan ketään juuri ennen minua. Hoito alkoi puolen tunnin infrapunasaunalla (IR-sauna Silmänisku), johon minun oli pitänyt jo kotona valmistautua juomalla litra vettä. Juomapullo piti myös ottaa mukaan saunaan. Ennen saunahuoneeseen menoa sain kattavan esittelyn mitä ja miksi ja mitä ja miksi ei. Esim. mahdolliset implantit olisivat estäneet IR-saunaan menon, sillä ne saattavat infrapunasäteiden vaikutuksesta rikkoutua.

Saunaan mentiin lämpimän suihkun kautta (hiuksia ei kannattanut kastella), pyyhe ympärillä ja se juomapullo mukana. Peflettiä ei saanut unohtaa! Nappasin myös pari Kauneus- ja terveyslehteä messiin, ja hyvä olikin (muuten olisi saattanut olla aika tylsää). Sauna oli 44 -asteinen ja siis kuiva. Tilaa siinä penkillä olisi ollut ehkä kahdelle naiselle, en kyllä kysynyt onko tämä aina privaatti-istunto.

Kymmenessä minuutissa hikoilin jo naamastani, ja melko pian tunsin hien virtaavan selkäänikin pitkin. Siellä ne kuona-aineet valuivat! Puolessa tunnissa ehdin selailla vain toisen lehden ja juoda puoli litraa vettä. Saunan jälkeen join varmaan toisen mokoman... Ja sitten taas suihkuun ja omat vaatteet takaisin päälle.

Seuraavaksi oli suolahuoneen vuoro. Sen pitäisi tehdä erityisen hyvää astmaatikoille, rentouttaa, helpottaa särkyjä jne. Moni on kuulemma sinne nukahtanutkin. Omien vaatteiden päälle puettiin valkoinen viitta, jalkoihin laitoin suojamuovitossut (paljain jaloin olisi myös saanut sinne mennä) ja hiukset suojasin myös, vaikka se ei olisi kuulemma välttämätöntä. (mutta kun kerta tarjosi mahdollisuutta!). Onneksi mukanani oli myös villapaita, sillä suolahuone oli normaalihuoneen lämpötilassa ja saunan jälkeen minua alkoikin hieman viluttaa. Onneksi myös pidin sukat jalassa.

Koetin rentoutua ja laitoin silmät kiinni toiveissa päiväunet. Ei tuntunut uni tulevan. Viimein aloin vajota horrokseen, josta säpsähtelin hereille aika ajoin ja juuri kun olin vaipunut aika syvälle, syttyivät valot ja 40 minuuttia oli täynnä! Hyvät hoidot olivat ja varmaan tekisi hyvää mennä toistekin, vaikka molempiin!

Ei muuten ollut ihan selvää kuin pläkki se, että tuonne pääsen. Nimittäin lahjakortin saamisen jälkeen olimme muuttaneet ja tavaroita pakattu ja purettu... Aloitin kolmipäiväiseksi venyneen lahjakortin etsinnän reilu viikko sitten ja viimein löysin sen viimeisestä purkamattomasta muuttolaatikosta pohjalta. Kävin läpi lukemattomia pinoja ja kasoja, vetolaatikoita, kaappeja, hyllyjä, muuttolaatikoita ja ties mitä!

Kun sitten näin tutun muovipussin ja löysin tuon kortin oli riemu katossa! Ja sieltä tultiin ryminällä alas, kun luin mihin asti kortti oli voimassa: 10.5.2008! Siis vain n. 3 kk ostohetkestä! Voihan nekku... Aikani manailtuani päätin seuraavana päivänä soittaa kyseiseen firmaan ja anoa armoa. Alku ei ollut lupaava, mutta puhelun lopussa huomasin, että minulle oli hoitoaika 6 päivän päähän eli tälle torstaille. Mahtavaa!

Se hyöty tuosta massiivisesta etsinätoperaatiosta oli, että löysin kaikenlaista muutakin kivaa ja tarpeellista, kuten kadonneita reseptejä, kortteja, kirjepapereita ja -kuoria, postimerkkejä, kirjoja, pelejä jne. Sain samalla järjestykseen lähes kaikki laskuni , KELAn paperit ja tiliotteeni, ja aiheutin yhä pahemman kaaoksen! Se kyllä meikäläiseltä onnistuu. Silti muutama kerä huopasta on yhä teillä tietymättömillä.. Hmmm...