On tainnut tulla tavaksi kirjoitella hyvin harvakseltaan, jospa taas kevään myötä piristyn. Ehkäpä se tuo naamakirja ja muut sähköiset kommunikonnin muodot vievät vetoa ja blogiini energiaa tai aikaa ei enää riitäkään samalla lailla? Olen tässä myös pohtinut paljon opiskeluun, työllistymiseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyviä asioita ja niitä en ole tänne jaksanut kirjoitella. Tosiasiahan on se, että kuopuksemme Herätyskello täyttää hyvin pian 3 vuotta ja silloinhan valtion tuet loppuvat. En myöskään täytä työssäoloehtoa, enkä ole oikeutettu minkäänlaiseen työttömyyskorvaukseen (lisäksi Mieheni tulot ovat "liian hyvät"). Ei siis ole varaa jatkaa kotona oleskelua. Katselin pitkään kouluja ja koulutuspaikkoja yhteishaun ollessa juuri nyt sopivasti käynnissä.  Mietiskelin, mitä haluaisin oikeasti tehdä, olisiko alani esim. kuva-artesaani valokuvauspuolelta kunnes älysin, että olen käyttänyt myös kaikki opintotukikuukauteni aikanaan... Ja jäisihän tähän väliin rahaton kesäkin. Hylkäsin siis opiskelun -ainakin toistaiseksi.

Niinpä sitten siirryin mol.fi -sivustolle katsomaan, mitä töitä uusi kotikuntani tarjoaa. Olen aina pitänyt puuhailusta lasten kanssa, olinhan aikanaan judoseurassanikin lasten peruskurssin ohjaaja monta vuotta ja sain toistuvasti hyvää palautetta lasten vanhemmilta. Huomasin kaksi lastenhoitajan/lastentarhaopettajan paikkaa auki ja tutkiskeltuani niitä molempia, soitin viikon harkinnan jälkeen englannikieliseen päiväkotiin (yksityinen). Kävin samana iltana tutustumassa paikkaan ja kun  meillä tuntui kemiat pelaavan ja sieltä löytyi hoitopaikkakin Pojalle, sain lyhyen sijaisuuden -näin alkuun. Jatkossa, jos paikka tuntuu omalta, voin koettaa esim. etäopintoja, muuntokoulutusta tms. saadakseni pätevyyden ammattiin ja sitä myötä työn edut. Kaikki on tapahtunut kovin lyhyessä ajassa, aloitan töissä ensi maanantaina jo! Kyllä jännittää ja samalla olen innoissani! Pitkästä aikaa menen töihin ja lapseni tulee mukanani...

Olen myös neulonut ja käynyt kansalaisopiston ompeluryhmässä. Äitini täytti vuosia äskettäin ja sain neulottua hänelle 2 barettia. Itse asiassa ne odottavat yhä meillä saajaansa, sillä Äitini on juuri nyt Siskoni luona ja tulee tänään meille käymään. Saan siis silloin antaa lahjan itse. Tein kaksi, sillä en kuitenkaan ole varma oikeasta koosta. Ohjeena käytin Modan ja tekstiiliteollisuuden kirjasesta "Muodikkaat Neuleasusteet 50 mallia" ohjetta 2: raidallinen baretti. Ensimmäiseen käytin Novitan Puron eri lankakerien loppuja, väreissä ainakin iltanuotio ja tundra. Lankaa kului 88 g, puikkoina resorissa 3½ mm ja sileässä osuudessa 4 mm (40 cm:n pyöröt ja sukkapuikot). Ohjeen lankana oli Sirdar Eco Wool Dk, jonka vahvuus oli sama kuin Purossa (50 g ~ 100 m). Tosin käsialani erosi ohjeen tiheydestä sen verran, että 88:n aloitussilmukan sijaan loin 96 s. (Tein siis koetilkun!)

 

Kostuttamatta, suoraan puikoilta päättelyn jälkeen.

 

 

 

Tässä näkyvät nuo värit aika hyvin.

 

Toiseen barettiin ei Puroa enää riittänytkään, mutta varastoissani oli jokunen aika sitten ostettua Saanaa, joka on kyllä paksumpaa lankaa kuin Puro (100 g ~137 m). En tehnyt koetilkkua (kröhöm) vaan otin suoraan puikoiksi 4 mm (resori) ja 4½ mm (sileä) sekä ohjeen aloitussilmukkamäärän (88 s). Lisäksi tein huomaamattani yhden tai kaksi ylimääräistä kerrosta resoriin ja muutin kavennuksia siten, etten neulonut aina 3 krs kavennuskerroksien väliin vaan vain 2. Baretista tuli huomattavasti raskaampi ja isompi kuin edeltäjästään, mutta resori tuntuu napakammalta. Langankulutus 126 g!

 

Tämäkin samoin puikoilta suoraan -pääteltynä kuitenkin- päähän ja kuvaukseen.

 

Väri ei sovi minulle. Kalpeanaama!

 

Kädessä se näyttää onnettomalta...

 

Molemmat vierekkäin, että kokoero näkyy.

 

Saa nähdä valitseeko Äiti tumman vai vaalean vai kelpaavatko molemmat (vai ei kumpikaan! HUI!). Siitä ehkä sitten lisäpäivitys myöhemmin. Jos Saana-baretti ei kelpaa, menee se varmaan purkuun, ellei täällä löydy sille halukasta ottajaa. Lisäksi laitoin lahjapinoon vuoden ensimmäisen käsityön eli Puron Kanervikosta neulomani pipon. Nyt on äidillä valinnanvaraa.

Päivitys:

Kiitos kommentista TiiQ! Olen kyllä helpottunut, että jokin ratkaisu löytyi. Katsotaan jatkossa, onko se sopiva.

Hatuille kävi niin, että Äitini otti pipon ja Purosta neulotun baretin ja tuo isompi Saana-baretti asettuikin siskonpojan päähän rastojen suojaksi, joten kaikille myssyille löytyi oma koti! Hyvä mieli neulojalla.