Paikalliset Martat järjestivät perjantaina ja lauantaina lumppukeräyksen. Samalla he keräsivät ehjiä vaatteita ja kenkiä avustuskohteisiin vietäviksi (Virossa ja Venäjällä) ja osa kirpputorille myyntiin. Keräsin yhden banaanilaatikollisen ja kolme muovikassillista vaatetta sekä yhden kassillisen kenkiä (Anttilan pussi). Kylläpä tuli hyvä mieli itsellenikin! Monet housut ja paidat, jotka olivat odotelleet korjausta, menivät nyt keräykseen. Suurin osa oli sellaisia vaatteita, jotka eivät enää olisi edes lapsille sopineet. Joitain omiani laitoin myös, joko liian isoja tai liian pieniä tai sitten sopivia, mutta joilla ei ole ollut käyttöä tai jotka  olin jemmannut korjausta varten. Vielä jonnekin jäi korjattavia vaatteita, en vain löytänyt kaikkia jemmojani tai sitten olen saattanut ne kierrättää jo aikaisemmin.
Jätin vielä muutaman vaatteen, joiden kohtalo on vaakalaudalla. Yksi paita on sellainen, johon olen itse maalannut muistaakseni yläasteella ollessani kuvan lorista (linkki wikipediaan). Haluaisin sen tauluksi tai jotenkin talteen. Ompelin sen paidankin itse, lakanasta.
Tästä tyhjennyksestä sain intoa ja haluaisin jatkaa samalla linjalla. Naamakirjan kirpputoreilla olen myynyt jo jonkun verran vaatteita ja kenkiä, kovin on vain hidasta sitä kautta, kun lähinnä yksittäisiä vaatteita menee kaupaksi. Mutta nekin ovat sitten pois pusseista ja makuuhuoneestamme. Harmittaa, kun tämä paikallinen hyvä kirpputorimme on niin kallis. Paikka maksaa 39 euroa/viikko ja ottavat päälle vielä myyntiprovikkaa 2 %. Mutta voi olla, että myyntipaikan joudun kuitenkin vielä ottamaan.