Sosionomiopintoni ovat käymässä vähiin. Viimeinen (eli kolmas) vuosi menossa ja toukokuussa pitäisi saada paperit pihalle. Juuri tänään viimeistelin opinnäytetyömme (parityö) eli muutin pdf:ksi ja nyt odotellaan vain yhden opettajan meille lupaamaa liitetiedostoa. Opiskelu on ollut vaativaa ja on sitä yhä. Viimeinen kurssini on "työyhteisöt ja kehittäminen" ja siihen liittyy 4 tehtävää, joista 2 on jo tehty, sekä harjoittelu (meneillään) ja harjoittelussa kehittämistehtävä sekä raportin kirjoittaminen siitä.

Nyt olen jo miettinyt, mitä sitten! Mitä sitten, kun ei ole enää opintoja? Ei odottavia raportteja, kirjoja pinoissa, tenttejä, kirjaston viestiä saapuvista koulukirjoista (muista toki edelleen!)... Ei hermoa kiristäviä eräpäiviä (kirjoissa tai raporteissa). Se tulee olemaan ihmeellistä, toki varmaan vain vähän aikaa, kun taas liukuu normaaliin arkeen.

Jatkan suoraan harjoittelun jatkona työelämään eli hetken verran opiskelijana, mutta sitten jo kohta pätevänä (kelpoisena). Päiväkodin alle kolmivuotiaiden ryhmässä olen sitten opettajana maaliskuun puolivälistä alkaen. Odotan innolla! Olen jo harjoitteluni ohessa käynyt siellä tutustumassa ja mukavalta vaikuttaa.

Opinnoista ja niiden vaatimasta ajasta (nopeutettuna vielä) ovat kärsineet perhe, koti, ystävät, harrastukset, blogi... Muuttuukohan tämä, se jää nähtäväksi! Tänään aloitin neulomaan lahjaa, huivia äidilleni. Hänellä kun on synttärit maaliskuun alussa. Saa nähdä, miten onnistuu parin tehtävän kanssa yhtäaikaa... Mutta yrittänyttä ei laiteta. Valitsin Ravelrystä kauniin huivin, ja langaksi Tallinnasta muistaakseni 2011 ostamani 100 % villalangan (kaksisäikeistä, ohutta ja vaihtuvaväristä lankaa: 100 g ja 360 m). Puikot 3,5 mm ja 13 ensimmäistä kerrosta neulottu. Nyt varmaan on syytä mennä nukkumaan, silä huomenna on varhainen herääminen, sillä kaikilla on työviikko -paitsi talvilomalaisellamme Koirafanilla, jolla on futisleiri Vantaalla.