Tänään ei Kuopus sit nukahtanut päiväunille ollenkaan. Aikamoisia kierroksia otti sitten pikkuinen jo illasta...

Olimme ensin aamulla pihalla n. tunnin verran, hirveä keli, kun on pari päivää ollut plussaa. Jään päällä on vettä ja hiekoitushiekat painuneet jäähän! Olipas hankala kävellä leikkipuistoon ja takaisin. Poika sitten viitsi vain keinua, taisi tulla kylmä siinä hommassa, kun oli kuitenkin pakko laittaa kumpparit, ettei ole jalat märät kotiin tullessa.

Lounaan jälkeen Mies lähti nukuttamaan lasta vaunuajelulle ja samalla bussille vastaan Esikoista. Eipä ollut pikkuinen nukahtanut, eikä nukahtanut vaikka mie työntelin vielä toisen mokoman vaunuja pitkin raitteja. Pihaan kun päästiin, esikoinen itkee, että en kertonut minne menen! Kerroinhan, mutta ei kai sitten kuitenkaan mennyt asia perille.. Ei siinä enää nukuttamisesta mitään tullut, pieni oli päättänyt pysytellä hereillä. Miulakin oli jo kamalan kylmä, joten sisälle mentiin.

Eipä nukahtanut poikanen sielläkään, joten huh huh, mikä päivä. Milloin mikäkin asia on huudattanut ja kaikenlaista jäynää ja kiukkua on ollut liikkeellä. Esikoinenkin on ollut eskarin jälkeen vain sisällä (johan tuolla pihalla nilkkansa vähintään taittaa), joten kiistoilta ei voinut välttyä.

Jossain välissä sain neulottua hiukan tyttären villapaitaa, mutta koko aika tunne siitä, että neulon liian pienillä puikoilla, vahvistuu. Mutta jaksaisinko purkaa ja aloittaa alusta? Neulottuna on jotakuinkin 15 cm takakappaletta. Kuva otettu eilen, joten siinä on hieman vähemmän kuin nyt. Ei ole oikein ollut neulontarauhaa...

Niin, lanka siis jonkin sortin villalankaa, sain kaverilta pussillisen vyyhtejä marraskuussa. Tässä puikot 3½ mm, mietin 5mm:n puikkoja ottaa tilalle? Mutta sitten se silmukoiden laskeminen ja kaikki se vaiva... Kertokaa te, mitä tekisitte?

Etsin tänään myös erästä lahjakorttia, jonka sain jo kohta vuosi sitten. Alkaa olla viimeiset ajat käyttää se. Mutta en löytänyt. Sain kuitenkin inspiksen aloittaa viimein erään trikoopaidan ompelun, neidille totta kai. On sitä samaa sarjaa, kun viime vuonna tein nämä kaksi puseroa. Silloin ei vain tullut enää ommeltua. Nyt on olkasaumat ommeltu ja hihat istutettu, enää puuttuu hiha- ja sivusaumojen ompelu, kaula-aukon huolittelu (leikannen samasta kankaasta kaitaleen) sekä päärmäykset.

Niskat (sekä selkä!) onkin ihanasti jumissa kaikesta etsinnästä, neulomisesta, ompelusta, liukkailla kävelystä ja varmaan vielä blogien lukemisesta. Tarttis tehdä jotain.