Tämän jo lopetetun blogin "innoittamana" kirjoitan lapsuusmuiston. Se taas, miten usein niitä tulee tai tuleeko enempää, jää nähtäväksi. Idea on vain minusta niin hieno, että on pakko "kopioida".

Kun olin pieni, kesät menivät niin, että alkukesästä matkustimme Pohjois-Suomeen, pieneen kylään hieman Kemin pohjoispuolella. Isäni äiti asui siellä. Isänisä kuoli minun ollessani parivuotias. Jossain vaiheessa kesää istuimme taas autoon ja ajoimme aivan Etelä-Suomeen, Klaukkalaan, jossa äidinäiti asui miehensä kanssa. Kummastakin mummolasta on mukavia muistoja. Ajomatkassa hauskinta oli, että matkustimme usein  osan matkasta öisin ja äiti tai/ja isä tekivät minulle ja isosiskolleni pedin auton takapenkille. Jalkotilaan laitettiin mm. matkalaukkuja ja niiden päälle peitteitä pehmukkeeksi. Siinä me sitten koisasimme rintarinnan, milloin ei tapeltu tai laskettu kilpaa vihreitä opasteita (matkalla etelään) tai tietynvärisiä autoja (matkalla pohjoiseen), sisko ja minä.

Ei onnistuisi nykypäivänä, turvallisuuden turvattomuudenkin vuoksi.