Olen väsynyt tähän tilanteeseen; mies viikot töissä Helsingissä ja mie ainoana aikuisena kotona. Koko ajan. Pari kertaa olen pyytänyt äitiäni tänne, mutta olen käynyt hammaslääkärissä tai pankissa ja kerran käyttänyt sen ajan pakkaamiseen. Odotan innolla, että päästään muuttamaan. Samalla odotan kauhulla, milloin muutto on käsillä. En voi ymmärtää, miten saamme tämän tavarapaljouden käsiteltyä ajoissa! Siis näillä edellytyksillä...

Siitä huolimatta, että aika alkaa olla kortilla, olen aikeissa lähteä lauantaina pippaloihin. Tarvitsen "omaa aikaa" ja rentoutumista hyvässä seurassa. Haluan irti pahvilaaitkoiden seasta ja kotona vallitsevasta kaaoksesta. Saatanpa ottaa vähän leukapielien löysyttäjääkin, vaikka taidan olla jo siinä kunnossa, että jututan puoli tuntia kaupan kassaa vain juttukaverin puutteessa.

Käsitöitä ei tule luultavimmin enää tässä osoitteessa valmistumaan. Yhdestä neuletakista olen päätellyt aika läjän jo langanpäitä, mut vielä on moninkertaisesti päättelemättä. Sitten ne osat pitäisi yhdistää ja neuloa kaulus sekä "etualavara".. Niin ja ostaa vetoketju ja ommella se paikoilleen! Esikoisen samettitakki on samassa vaiheessa kuin ... viikkoja (kuukausi-kaksi) sitten.

No, elämä on ja sitten se on kohta erilaista!