On se kyllä kova mies se Seppo. Ihan oikeasti. Olen aina tykännytkin tuosta jurottajasta, mutta tänään katsomani dokumentti Seppo Räty -Tuhansien heittojen tarina valaisi lisää. Jätkän on oltava terästä, kun kynärpää katkenneena heittää maailman huipulla. Siihen en puutu onko se ollut fiksua. Hattua nosta nykyisten selittelijäurheilijoiden varjossa miehelle, jonka lukuisista vammoista kuultiin suunnilleen vasta nyt, kun ura on lopetettu vuosia sitten. Jänne irti: pronssia. 16 heittoa koko kaudella erilaisten vammojen vuoksi: silti Atlantasta 1996 pronssia..Kerran mies erehtyi heittämään olka puudutettuna (Stuttgart 1993) ja tuloksena jääminen karsintaan. Sitäkään ei kaveri selitellyt, sanoi vain, että "ikä painaa" ja "loppuuhan se mersustakin joskus tehot".

Pääsin kerran urheilijaneitokaisena haastattelemaan parin kaverin kanssa Seppo Rätyä Pyhäselän kunnantalolle (PyU:n tilaisuus) ja muistan sen velmun kysymysten välttelijän oikein hyvin. Koetin laittaa luuta kurkkuun, mutten onnistunut. Oli kokeneempi kaveri vastassa.

Pitkä ura toi "vain" yhden kullan (Rooma 1987, MM-kilpailut), mutta hyvin Seppo sanoi: "Käykää itse hakemassa, jos se kerta on niin helppoa". Muut saavutukset ovat silti huippuja. Helsingin EM-kilpailuista 1994 hopeaa. Olympialaisissa 1 hopea (92 Barcelona) ja 2 pronssia (88 Soul ja jo mainittu 96 Atlanta). MM-kisoista tuli hopeaa v. 1991. Samana vuonna mies paransi ME-tulosta kahteen otteeseen.

Jokseenkin koskettavinta oli miehen tokaisu ystäväpiiristään. Menestyksen kohdattua heitä oli runsaasti, "selkääntaputtelijoita riitti". Kun meni huonommin, erottuivat jyvät akanoista ja jäljelle jääneet ovat ystäviä edelleen.

Kovat tulokset vaativat kovat treenit. Satoja heittoja, 25 asteen pakkasessa ulkona(kin). Etelän leirit olivat Riihimäellä (eivät Etelä-Afrikassa...) ja pääosin kaikki treeni tehtiin Tohmajärvellä. Pistää miettimään, että oikeastiko se on aina matkustettava jonnekin. Miehen päättäväisyys on ollut uskomaton.

Nostan hattua. *kumartaa*