Osallistuin nyt syksyllä kansalaisopiston kurssille Kolmiulotteinen huovutus. Opettajamme oli todellinen taitaja, häneltä löytyi apu ongelmaan kuin ongelmaan. Kurssi piti sisällään kolme 2,5 tunnin mittaista iltaa sekä yhden 11-tuntisen viikonlopun.
Aloitimme neulahuovutuksella. Olin ottanut mukaani omia villojani, niitä kun on kertynyt "jonkin" verran. Opettaja esitteli tekniikkaa ja neuvoi mm. pörriäisen ja koiran teon. Hänellä oli mukanaan myös runsaasti kirjallisuutta.
Opettajan koira ja tipuja.
Opettajan pörriäiset ja ötökät.
Tästä kirjasta oli jotain ideaa otettu.
Kirjasta löytyi mm. kissan ohje.
Ja koirankin.
Tein itse pörriäisen ja sitten myös koiran. Se oli oikeasti aika vaikeaa, lähinnä niiden mittasuhteiden vuoksi. Mutta kyllä sen koiraksi tunnistaa.
Rotua on vaikeampi määritellä...
Mutta ilme on aika symppis.
Tässä kuva pörriäisestäni, joka opettajan huovutuksiin verrattuna oli todella pehmeä. Eli olisi kaivannut vielä aika paljon lisää neulalla tökkimistä. Symppis tämäkin, kuitenkin.
Koko siis noin 5,5 cm jos kärsää ei huomioida.
Tuntosarvet hajallaan ja punaiset silmät kuin banaanikärpäsellä.
Toisella kokoontumiskerralla huovutimme tasona märkähuovutusta. Siihen sai ja kannatti kokeilla erilaisia villalankoja ja opettajalta sai ostaa esim. silkkikuituja. Käytin vain 100 % villaa, lankana, hahtuvalankana ja hahtuvana.
Aloitin tämän blogiartikkelin kirjoittamisen viime vuonna, mutta se jäi kesken, koska ajattelin liittää tähän tarkempia tietoja ja ohjeita. Lähdin niitä silloin etsimään ja vaikka ne löytyivätkin, en sillä kertaa ennättänyt palata blogini pariin ja niinpä tämä jäi luonnoksiin liki vuodeksi! Joten valitettavasti en kirjoittelekaan tähän mitään tarkempia ohjeita, ihan sillä, että toivon saavani tämän kirjoituksen julkaistuakin joskus.
Tasohuovutuksen jälkeen pääsimme kokeilemaan kolmiulotteista huovuttamista ja halusin tehdä silloiselle kännykälleni sopivan pussukan. Mitat otetaan puhelimesta ja lisätään niihin 30 % suuntaansa. Värien ystävänä tein siitäkin reippaan värisen.
Pussi auki, sisältä se on tämmöinen ruskeanpunainen.
Takaa, kirjava kuin mikä...
Suljettuna.
Valitettavasti tämä kännykkäpussi jäi siten kesken, etten saanut siihen valmistettua kanto- saati kiinnitysmenetelmä. Keväällä uusinkin puhelimeni, joka ei sitten enää tuonne sovikaan. Mietintään jää, mitä tällä sitten enää tekee, valmiiksi se kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa tehdä, että sen voi vaikka lahjoittaa tarvitsijalle.
Tilasimme yhteistilauksena opettajan kautta villat suunnittelemiimme töihin, jotka valmistettiin viikonlopun aikana. Tilasin tummanruskeaa runsaasti (liiviin ja läppärin kantokassiin), muita värejä aika runsaasti joulua silmällä pitäen sekä jonkun verran muita luonnonkuituja, kuten silkkiä ja pellavaa sekä erityistä tukikangasta liiviä varten.
Kaava on valmistettu solumuovista (retkipatjasta). Keskeltä se on kiinnitetty jesarilla.
Tässä tukikangas muutaman villakerroksen päällä.
Tarkempi kuva reunasta, kangas kannatti ommella reunoistaan, ettei se pakene myttyyn keskelle huovutuksen aikana.
Kangas käyttäytyikin eri tavalla kuin opettajan aikaisemmin hankkima, eikä meinannut millään kiinnittyä villaan tai villa siihen! Sain käyttää aika kauan siihen, että hieroin käsin sen kauttaaltaan saippuan ja kuuman veden avustuksella kiinni. Työtä sai tehdä hartiavoimin. Mutta viimein liivi oli liivin muotoinen:
Liivi on kuivumassa saunamme lauteilla.
Kotona muokkasin kainaloita vielä lisää ja ompelin kauttaaltaan villalangalla pykäpistoja.
Takaa. Hyödynsin kukkien leikkuusilppua helmassa. Kukat tehty esihuovutetusta villasta tähän päälle.
Samaan aikaan liivin kanssa työstin läppärille kantolaukkua. Opettaja oli ystävällisesti kokeillut itse ennakkoon, miten tuon kantokahvan liittäminen onnistuu avattavaan läpälliseen kassimalliin. Mukava oli tehdä, kun oli hyvä opetus ja ohjaus koko ajan.
Kassi takaa. Kiekurat silkistä, pohjasta "nousee" karstaamatonta villaa ja pellavakuituja.
Kassi edestä, jossa samoin silkkiä, pellavaa ja karstaamatonta villaa, joka erottuu paremmin luonnossa.
Tähän kassiin en tehnyt läppään mitään kiinnitysmenetelmää, sillä läppä on riittävän iso ja painava, että se pysyy itsekseen kiinni. Kurssista jäi todella hyvä mieli ja tekisipä mieleni mennä uudestaan tänä syksynä.
Kommentit