Uskomusten vastaisesti päivä on sujunut aika mallikkaasti. Mitä nyt tytär lähti kouluun ilman puhelinta (?) ja avaimia ja joutui lisäksi kävelemään, koska avainnipussa oli myös pyörävaraston ja pyörän avaimet.

Olen ollut monta viikkoa aikuissosiaalityön harjoittelussa, yksityisessä palvelukodissa. Mukavaa on ollut, vaikka tämä mielenterveyspuoli ei tulekaan olemaan se ala, johon aion erikoistua. Tänään tuntui rankalta, koska useampi yö on mennyt huonoilla yöunilla ja sehän heijastuu sitten jaksamiseen työssäkin. Sellaiset asiat, mitkä normaalisti eivät juurikaan tai ollenkaan hetkauta, ärsyttivät enemmän tai vähemmän. No mutta onneksi on työkavereita, joille voi tuoreeltaan asiasta purnata ja siten sen käsitellä. On hyvä huomata, että jo vuosia ammatissa toimineella alan ammattilaisella on samanlaisia turhautumisen tunteita ja ärsyyntymistä.

Vielä on 6 päivää jäljellä eli sunnuntaina menen taas töihin ja perjantaina on viimeinen päivä. Arvostelut on jo saatu, mutta raportti aloittamatta. Hui! Mutta elämässä on tapahtunut kaikenlaista... Menetyksen tuskaa on koettu ja hautajaisia vietetään juuri hajoittelun päätyttyä ennen ensimmäisen vuoden viimeistä lähijaksoa.

Taidan koettaa naputtaa vielä ryhmätyöhön asiaa, jotta saamme ensi viikolla senkin pakettiin. Toivottavasti teillä on perjantai ja 13. sujunut suopeissa merkeissä!
 


Tässä Herätyskellon itselleen 5-vuotissyntymäpäiväkseen valitsemat kukat!