Tiistaiaamuna heräsin epämiellyttävään tunteeseen kurkkussani. Joo-o, on se kipeä, eikä parantunut päivän mittaan. Keskiviikkona kipeän kurkun lisäksi kiusakseni saapui nuha ja nenä vuotikin Niagaran malliin... Kuvittelen ainakin, sillä haaveistani huolimatta en ko. putouksia ole livenä nähnyt. Eikä parannusta tunnu tällekään päivälle löytyvän.

Taudin tuomana on outoja piirteitä havaittavissa. Eilen imuroin, tänään jynssäsin juuriharjan kanssa vessan lattian. Ei ole varmaan aikoihin sitä pesty, siis kuurattu. Olenhan minä sitä kostealla mikrokuituliinalla aina satunnaisesti pessyt, mutta eihän se niihin laatan saumoihin satu. Tulipahan puhdasta! Samaan syssyyn puhdistuivat järkyttävän pölyiset vaaka, potta ja pöntönsupistaja (joista vain vaa'alla on ollut meidän taloudessamme käyttöä viime aikoina). Touhuilusta kärsii sitten kroppa, eilen oli veto poissa jo pian yhdeksän jälkeen. Silti katselin C.S.I. New Yorkin loppuun asti, mutta eipä tuota unta sitten tarvinnut odottaa.

Nyt kun koetan muistella, en kyllä saa päähäni millään, kuka ja miksi murhasi ne kaksi sukelluksen opettajaa. Taisin siis nukkua lopussa kuitenkin jonkun hetken! Jospa se toipuminen pitkillä unilla nopeutuisi!

 

Kiittelen kaikkia kommenttien jättäjiä kovasti! On aina mukava lukea pienikin viesti. Mietin, että kun en ole nyt jaksanut vastakommentoida, että käytteköhän edes katsomassa olenko jotain vastausta antanut?

Navettakissalle voisin tässä ihan julkisesti sanoa, että se pääkallopipon neulominen ei vaadi mitenkään kauhiasti taitoa, kun olen minäkin sen osannut neuloa! En todellakaan ole millään muotoa taitava taikka huippuneuloja, mutten odotakaan käsistäni päässeiltä töiltä täydellisyyttä. Virheet tekevät niistä omanlaisensa, persoonallisen! Toki käyttöä haittavaat virheet puran minäkin, mutta muutama nurin silmukka oikein silmukan paikalla joustinneuleessa ei paljon haittaa taikka näy..

Ja TiiQ, kiitos kehuista kännykkäpussukan suhteen. Viltti on tosiaan sitä huovutuskurssilla synnytettyä, jota käytetään yhä lasten pulkassa taikka vaunuissa/rattaissa peffan lämmikkeenä. Siitä jouti leikata 10 cm:n suikale reunasta, eikä viltti paljon tästä kärsinyt.

Oli miula jotain muutakin mielessäni kun kirjoituspuuhiin ryhdyin, mutta räkäinen pääni on sen verran töhnässä, ettei ajatus enää ole tallessa. Nyt onkin hyvä istua kulmasohvan kulmaan ja jatkaa Matti-pipon nro 2 parissa (nyt Gjestal Janne ja sukkapuikot nro 4½).

 

Kuvassa Herätyskello ja pari Gjestal Maijaa. Eipä liity juttuun mitenkään, mutta on kiva kuva.