Podin tuossa jonkinasteista käsityöväsymystä. Opiskelu ja työnteko ja niistä yhteensä muodostunut stressi veivät intoa. Ompelin syksyn ompelukurssilla monta viikkoa kassia Anopille. Monesti keskiviikon ompeluryhmän merkitys minulle oli hetki omaa aikaa, jutustelua ja kahvilla käyminen, eikä niinkään käsityön eteneminen. Sitten sain sen viimein valmiiksi ja samaan syssyyn muutaman muunkin ompeluksen. Mutta tässä kassi joululahjaksi anopille:
 


Kassi on melko iso, muistelen, että 40 cm olisi leveyttä. Korkeutta taitaa olla kaavassa suunnilleen saman verran, paitsi  siitä menee sitten pohjaan osa, kun tein ne kulmat.



Sisällä on tasku.



Tein liian leveät sangat, joten ompelin ne osittain (hieman vajaan 10 cm:n matkalta) kaksinkerroin.
 

Laukun päällikankailla on tarina. Kukkakankaat ovat anoppini äitin peruja. Anopin äiti menehtyi keväällä aivosyöpään (ikävä on yhä kova) ja sain silloin hänen liinavaatteistaan osan. Kotona huomasin, että osa niistä oli jo todella heikossa kunnossa, tyynyliinoissa reikiä keskellä ja pussilakana hajosi yläosastaan käsiin. Käytin parhaita paloja kassiin ja silitin tukikankaan kauttaaltaan niihin. Sisälle tullut vuorikangas on oma vanha lakana, se kävi värien puolesta hienosti tähän kassiin. Kahvojen toinen puoli on erittäin tukevaa puuvillakangasta, jostain lahjoituserästä. Uskon Anopin ilahtuvan kassista. Aikaa ja sydäntä siihen on käytetty.