Pitkästä aikaa sain ommella pienen tytön mekon. Tein sen Koirafanin luokkakaverin pikkusiskolle ristiäisiin. Mekko ei siis ole kastemekko, vaan sitten kristillisen osuuden jälkeen vaihdettavaksi päälle. Kuvasin auringossa ja tuulessa parvekkeella... Ja ehken vähän hätäisestikin. Tässä kuitenkin liuta otoksia.

 

 

 

 

 

 

 

Malli on Ottobresta (2/2004), jonka tilasin keväällä tehdäkseni sieltä Koirafanille naamiaisiin naispuolisen draculan asun (lehdessä ei oikeasti sellaista asua, mutta kaavat, joita käyttämällä saisi hyvän). Mekon malli on 2A, hellemekko. Käyttämäni kangas on kuitenkin satiinia, kaula-aukkoon, selkähalkioon ja hihansuihin satiinivinonauhaa ja helmaan varastoista löytyi nätti sydänbrodyyrinauha. Aluksi ajattelin kääntää helman yksinkertaisella käännöksellä, mutta mekon voimakas leveneminen olisi aiheuttanut helman ruman rytistymisen, joten kysyin lupaa sydänbrodyyrin käyttöön. Kyseistä nauhaa jäi yli peräti 3 cm..

Niin ja solmiamisnauhaksi en jättänyt pätkiä vinonauhaa vaan ompelin koko matkalta vinonauhan sisään tuollaista ohkaisempaa satiininauhaa. Mekosta tuli mielestäni nätti ja ompeluksetkin onnistuivat siististi. Sain onneksi kansalaisopiston opettajan apua noiden kolmioiden kohdistamisessa oikein. Toisen puolen palat menivät jo hienosti kohdalleen omin voimin.

Kotona olikin homma kaivaa saumurilangat esiin ja muutenkin koko ompelupöytä. Tuon jälkimmäisen työn teki onneksi mieheni, ei selkä katkennut minulta. Mekon saajan äiti kyseli ompelupalkkiostani, johon totesin, että riittävä palkka on, kun hän on vahtinut lapsiani jo pariin otteeseen. Se on kullanarvoinen apu! Hän lupasi auttaa myöhemminkin.