Otsikosta poiketen en kuitenkaan pohdi tässä erilaisten junien eroja tai ominaisuuksia vaan oikeasti kirjoitus sisältää junamatkalla ylöskirjaamiani mietteitä. Allaolevan pätkän kirjoitin mielestäni fiksusti jo siis heti junassa, aiheen pompattua mieleeni. Oikea pvm blogimerkinnälle on siis 23.7. (Miehen syntymäpäivä).

Tultiin junalla Helsingistä pohjoisen suuntaan ja samassa vaunussa istui vanhempi (ystävä-)pariskunta. Heidän tarinoitaan tuli väistämättä kuunneltua ja niistä kuulsi läpi positiivinen ja iloinen, jopa lapsenomainen (ihmettelevä) elämänasenne. Mies oli vilpittömästi iloinen ravintolavaunun hyvästä tunnelmasta ja tuuletuksesta ja kehui oloaan hienoksi (kun on nälkä ja jano sopivasti tyydytetty). Monesti tuntuu, että itse keskittyy liian usein siihen, miten huonosti jokin on. Unohtaa olla onnellinen siitä, että on ravittu ja vaatetta päällä. Mietin, millainen elämä tällä miehellä on ollut. Onkohan hän kokenut todellista köyhyyttä ja mahdollisesti nähnyt nälkää? Taroinoiden perusteella hänellä on lämmin sydän ja antava luonne. Siihen olisi hienoa päästä jokapäiväisessä elämässä.

Mieleni teki sanoa heille jotain, mutta en oikein osannut kertoa, millaisen vaikutuksen he tekivät, kuulostamatta tungettevalta. Olivatkohan he Parikkalassa vain käymässä...? Sukulaisia, tuttavia vai aviopari (viimeinen ei tunnu oikealta)? Se, että joku tuntematon ihminen saa ajattelemaan ja liikuttaa, on aika hienoa.
Sydämellistä päivänjatkoa!