Sitähän ei tarvitse julkisesti mainita, että alun perin sukat piti sopia pojalleni. 

Läppärinikin sanoi sopimuksensa irti, sieltä pitäisi kaikki kuvat pelastaa. Käsitöiden tekeminenkin on ollut hyvin kausiluontoista. Välillä ei ole mitään intoa, sitten taas ommellaan, neulotaan tai huovutetaan! Jätin kansalaisopiston vaateompelukurssin, hylkäsin sen surkean opettajan takia. Otin syksyllä tilalle espanjan enkä ole katunut! Kielipääni on kaivannut haastetta ja espanjan opiskelu on aktiovinut muitakin kieliä. Esim. kesän Ruotsin reissulla (tyttären futisturnaus) ruotsin käyttö oli huomattavasti helpompaa kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka ei se nyt kauhean sujuvaa ollut kuitenkaan... Ollaan sitten vanhan ompeluporukan (ydinosan) kanssa tavattu paikallisessa Viiraamossa.

Tänään päätin jostain syystä lukea pitkästä aikaa blogeja ja huomasin, miten monella ne ovat jääneet unholaan tai päivitystahti on harventunut valtavasti. Eräs tekstin pätkä sai minut kuitenkin innostumaan uudestaan blogaamaan itse, saa nähdä jaksanko oikeasti, mutta onpahan yksi vanha teksti julkistettu ja uusi tässä jo pian valmiina.

Eilen kuitenkin valmistuivat kesävillasukat tyttärelle.

******
Heinäkuussa 2016:
Shortseista tuli siis sopivat, mutta nythän ne ovat olleet pienet jo jonkin aikaa. Kuvatkin ovat väärin päin, enkä osaa niitä kääntää. Anteeksi.

Lankaa (puuvillaista, joskus kauan sitten Anttilasta ostettua) meni 14 g. Tuttu ohje, löytyy vanhoista artikkeleistani. Eipä tästä tämän enempää ole sanottavaa.

Matkalla...

Kantohihnan neuloin i-cordina ja ompelin kiinni pussukkaan. Tämä pussukka oli kyllä suoraan jo hieman liian syvä, puhelin oli hankala kiskoa sieltä. Samalla huomasin neulepussin venyvän käytössä sen verran paljon lisää, että päätin ommella siihen sisäpussin. Sitä projektia ennen olin kuitenkin jo neulonut myös toisen iloisen värisen pussin nauhoineen. Siihenkin ompelin puuvillaisen vuorin.

Molemmissa on nappikiinnitys, virkkasin läppään napinläven.

Näitä pussukoita syntyi siis kaksin kappalein ja molemmat vuorottelevat minulla käytössä. Vuori teki ensin valmistuneestakin helpompikäyttöisen, joten sitä ei tarvinnut hylätä.

Näissä taisin ekan kerran kokeilla intialaista peukalokiilaa ja se onnistui hienosti!

Lapaset ovat omiin käsiini isot! Tämä näiden saaja-neiti onkin minua jo pidempi.

Tykkään itse ja saajakin tykkäsi, koska näitä on käytetty ahkerasti.

Veikkaisin puikoiksi 3 mm:n bambuisia, mutta ne muistiinpanot... Nämäkin lapaset ovat nimittäin valmistuneet tammikussa 2014 eli hyvä tovi sitten. Sittemmin olen ostanut valmiiksi varastoon vaaleansinistä Nallea ja 7veljestä. Jos vaikka siellä perheessä halutaan toiset samanmoiset.

Kassissa kukka, astia, jossa namut ja nämä huovutetut sydämet roikkumassa kahvasta.

Toisille meni hyasintit, opelle joulutähti.

Namuastia.

Toinen namuastia.

Alta.

Namuilla täytettynä.

Paketoituna, tässä on muuten silkkikuitua mukana.

Komee nauharykelmä vielä päälle. Isänmaalliset värit kaikkiaan.

Taisivat taas ihan tykätä. Olivat viimeiset joulumuistamiset nämä -päiväkodille siis.

Olen ommellut näitä käteviä pussukoita useampia. Yksi meni äidille lahjaksi, toinen on tässä ja kolmas taitaa odottaa ihmettä, en nimittäin enää pidä yhtään valitsemistani kankaista.

Näin se toimii.

Huovutin lisää näitä käteviä säilytys"astioita". Ne tekivätkin kaikki kauppansa.

Eri väriyhdistelmillä, mutta pääasiassa punaista ja vihreää.

Sisältä.

Sivulta.

Pohjasta.

Neuloin lisäksi lapasia NJS:n väreissä. Nyt täyty olla rehellinen. Neljäs pari vasemmalta eli eka oikealta ei valmistunut myyjäisiin, sillä en tainnut jaksaa enää päätellä siitä lankoja. Päättelyt tein elokuun 31.2014... Mutta koska yksikään pari ei mennyt kaupaksi, kuvasin ne nyt kaikki yhdessä ja erikseen uudestaan.

Koot vaihtelivat välillä 100-120 cm, arviolta. Mustat ovat suurimmat, pystyraidallisissa on pisin resori.

Lankana Novitan Nalle, puikot luultavimmin 3 mm bambuiset.

Tummansiniset lapaset, langanmenekki 35 g.

Keltamustat, langanmenekki 36 g.

Mustat lapaset keltaisin raidoin resorissa, langanmenekki 43 g.

Mustakeltaiset pystyraitaiset lapaset, langanmenekki 47 g.

Neulomisen ja huovuttamisen lisäksi leivoin kaksi piparkakkukruunua, joista toinen meni kaupaksi ja toinen jäi meille kotiin syötäväksi. Nämä olisi voinut täyttää karkilla.

Piparikruunu.

Hauska on valmistella juttuja myyjäisiin, mutta on vaikea arvata, mikä tekee kauppansa. Ennakkoon meille kerrottiin, että lapaset ovat kysyttyjä. Nyt naapuripöydässä oli huovutettuja lapasia, jotka tekivät kauppansa. Samoin meidän pöydästämme huopasesta neulotut, mutta huovuttamattomat möivät. Mutta eivät nämä perinteiset. Parhaiten menivät kaupaksi arvat sekä leivonnaiset. Tänne osallistumme tänäkin vuonna, mutta saa nähdä, millaisilla artikkeleilla.

Noin 100 g liukuvärjättyä villaa.

Tämän tiedon (Nm 7\2) perusteella etsin puikkovahvuuden, mutta käytin huivissa sitten paksumpia.

Perinteisellä menetelmällä vyyhdiltä kerälle.

Aika punaruskeaakin oli okrankeltaisen lisäksi vyyhdillä.

Ja sitten aika tummanruskeaakin.

Kerällä!

Kyselin apua ystäviltä mallihuiviksi ja valikoin Ravelryn ehtymättömästä (?) tarjonnasta mielestäni mukavan näköisen ja sopivan pienen kokoisen huivimallin (passione amorosa), jota voi toki kasvattaa, mikäli lankaa riittää. Huivi valmistui ihan sopivasti juuri äitini oikeana syntymäpäivänä.

Ennen pingoitusta.

Lähikuva.

Pingoituksessa, ei oikein löytynyt riittävän isoa patjaa ja toisaalta en osannut pingoittaakaan kovin hyvin. Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen...

Saaja oli tyytyväinen ja iloinen, koko on juuri sopiva.

Huivi lämmittää harteita ja toisaalta sen saa kietaistua vaikka kaulaan.
Värien vaihtuminen on aika kaunista, tuo tummin värikohta ei haittaa lainkaan, vaikka sitä keriessä mietinkin.

Tämäkin blogiartikkeli oli keskeneräisenä tallennettuna. Olen tainnut aloittaa tämän maaliskuussa 2014. Varmaan olisin jotain enemmänkin kirjoittanut ja kertonut esimerkiksi neulomisesta, mutta nyt en saa palautettua projektia mieleeni... Tietoja, kuten siis huivin painoa, en myöskään löydä. Yleensä kirjaan ne käsityövihkooni, mutta tuolloin kaiketikin olen vain merkannut ne ylös johonkin irtopaperiin ja sitä en nyt tähän hätään löytänyt. Eikä ihme. Olen laiminlyönyt käsityönurkkaani jo liian kauan... Mutta nyt siihen on tulossa muutos. Into käsitöihin on taas palannut ja syksyn ompelukurssillekin ilmoittauduttu (20.8.). Valmistuneita blogattavia on vielä jonossa, kunhan saan kuvat siirrettyä ja tiedot palautettua mieliini.

Aloitimme neulahuovutuksella. Olin ottanut mukaani omia villojani, niitä kun on kertynyt "jonkin" verran. Opettaja esitteli tekniikkaa ja neuvoi mm. pörriäisen ja koiran teon. Hänellä oli mukanaan myös runsaasti kirjallisuutta.

Opettajan koira ja tipuja.

Opettajan pörriäiset ja ötökät.

Tästä kirjasta oli jotain ideaa otettu.

Kirjasta löytyi mm. kissan ohje.

Ja koirankin.

Tein itse pörriäisen ja sitten myös koiran. Se oli oikeasti aika vaikeaa, lähinnä niiden mittasuhteiden vuoksi. Mutta kyllä sen koiraksi tunnistaa.

Rotua on vaikeampi määritellä...

Mutta ilme on aika symppis.

Tässä kuva pörriäisestäni, joka opettajan huovutuksiin verrattuna oli todella pehmeä. Eli olisi kaivannut vielä aika paljon lisää neulalla tökkimistä. Symppis tämäkin, kuitenkin.

Koko siis noin 5,5 cm jos kärsää ei huomioida.

Tuntosarvet hajallaan ja punaiset silmät kuin banaanikärpäsellä.

Toisella kokoontumiskerralla huovutimme tasona märkähuovutusta. Siihen sai ja kannatti kokeilla erilaisia villalankoja ja opettajalta sai ostaa esim. silkkikuituja. Käytin vain 100 % villaa, lankana, hahtuvalankana ja hahtuvana.

Aloitin tämän blogiartikkelin kirjoittamisen viime vuonna, mutta se jäi kesken, koska ajattelin liittää tähän tarkempia tietoja ja ohjeita. Lähdin niitä silloin etsimään ja vaikka ne löytyivätkin, en sillä kertaa ennättänyt palata blogini pariin ja niinpä tämä jäi luonnoksiin liki vuodeksi! Joten valitettavasti en kirjoittelekaan tähän mitään tarkempia ohjeita, ihan sillä, että toivon saavani tämän kirjoituksen julkaistuakin joskus.

Tasohuovutuksen jälkeen pääsimme kokeilemaan kolmiulotteista huovuttamista ja halusin tehdä silloiselle kännykälleni sopivan pussukan. Mitat otetaan puhelimesta ja lisätään niihin 30 % suuntaansa. Värien ystävänä tein siitäkin reippaan värisen.

Pussi auki, sisältä se on tämmöinen ruskeanpunainen.

Takaa, kirjava kuin mikä...

Suljettuna.

Valitettavasti tämä kännykkäpussi jäi siten kesken, etten saanut siihen valmistettua kanto- saati kiinnitysmenetelmä. Keväällä uusinkin puhelimeni, joka ei sitten enää tuonne sovikaan. Mietintään jää, mitä tällä sitten enää tekee, valmiiksi se kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa tehdä, että sen voi vaikka lahjoittaa tarvitsijalle.

Tilasimme yhteistilauksena opettajan kautta villat suunnittelemiimme töihin, jotka valmistettiin viikonlopun aikana. Tilasin tummanruskeaa runsaasti (liiviin ja läppärin kantokassiin), muita värejä aika runsaasti joulua silmällä pitäen sekä jonkun verran muita luonnonkuituja, kuten silkkiä ja pellavaa sekä erityistä tukikangasta liiviä varten.

Kaava on valmistettu solumuovista (retkipatjasta). Keskeltä se on kiinnitetty jesarilla.

Tässä tukikangas muutaman villakerroksen päällä.

Tarkempi kuva reunasta, kangas kannatti ommella reunoistaan, ettei se pakene myttyyn keskelle huovutuksen aikana.

Kangas käyttäytyikin eri tavalla kuin opettajan aikaisemmin hankkima, eikä meinannut millään kiinnittyä villaan tai villa siihen! Sain käyttää aika kauan siihen, että hieroin käsin sen kauttaaltaan saippuan ja kuuman veden avustuksella kiinni. Työtä sai tehdä hartiavoimin. Mutta viimein liivi oli liivin muotoinen:

Liivi on kuivumassa saunamme lauteilla.

Kotona muokkasin kainaloita vielä lisää ja ompelin kauttaaltaan villalangalla pykäpistoja.

Takaa. Hyödynsin kukkien leikkuusilppua helmassa. Kukat tehty esihuovutetusta villasta tähän päälle.

Samaan aikaan liivin kanssa työstin läppärille kantolaukkua. Opettaja oli ystävällisesti kokeillut itse ennakkoon, miten tuon kantokahvan liittäminen onnistuu avattavaan läpälliseen kassimalliin. Mukava oli tehdä, kun oli hyvä opetus ja ohjaus koko ajan.

Kassi takaa. Kiekurat silkistä, pohjasta "nousee" karstaamatonta villaa ja pellavakuituja.

Kassi edestä, jossa samoin silkkiä, pellavaa ja karstaamatonta villaa, joka erottuu paremmin luonnossa.

Tähän kassiin en tehnyt läppään mitään kiinnitysmenetelmää, sillä läppä on riittävän iso ja painava, että se pysyy itsekseen kiinni. Kurssista jäi todella hyvä mieli ja tekisipä mieleni mennä uudestaan tänä syksynä.